Kuopion yliopistollinen sairaala KYS on aloittanut sairaanhoitajien työnkierron tosissaan (SS 14.2.). Henkilökunta kiertää joustavasti osastolta toiselle ja muutosvastarintaa ei juuri ole. Tämä on juuri se keino, jolla saadaan toimintaan tehokkuutta potilasturvallisuuden kärsimättä tai työmäärän lisääntymättä. Ammattitaito kasvaa ja mielekkyys siinä mukana.
Nykyään sairaan- ja lähihoitajien
rekrytointi ontuu pahasti. Sairaanhoitajat kyllästyvät, kun he eivät
pääse tekemään koulutustaan vastaavaa työtä, sillä heitä palkataan
tehtäviin, jotka sopisivat paremmin lähihoitajille. Joissakin yksiköissä
on kielletty lääkkeiden jakaminen tai katetrointi lähihoitajilta,
vaikka heillä olisi koulutus siihen. Tämä ei tee ketään tyytyväiseksi.
Sairaanhoitaja turhautuu, lähihoitaja jää työttömäksi ja työnantaja
maksaa suurempaa palkkaa kuin olisi tarvis.
Kaikissa pienissä kunnissa päivystyksiä rajataan ja lopetetaan. Kaipaamme hoitotyön kokonaisvaltaista vallankumousta. On luovuttava titteleihin sidotuista työnkuvista. Hoitotyössä osa tehtävistä on lakisääteisiä, mutta osa on vain kiinni tarpeestamme pitää kiinni totutusta.
Kaiken pitäisi lähteä potilaan hoidon tarpeesta. Kuinka usein vaiva on ollut yöllä sellainen, että riittäisi, kun saisi apua hoitajalta? Paikkakunnat, joilla on toimiva vuodeosasto, voisivat jalkauttaa henkilöresursseja apuvoimaksi myös yöllä tehtävään hoitotyöhön.
Esimerkiksi Kärsämäellä hoitajat antavat lääkärin määräämää hoivaa myös ilta- ja viikonloppuaikaan, vaikka lääkäri ei paikalla olekaan.
Vallankumous vaatii uudenlaista ajatusmaailmaa. Koulutus antaa tietynlaista varmuutta, mutta ei takaa, että homma hoituu parhaalla mahdollisella tavalla. Perushoivaa antaa usein parhaiten lähimmäisesi, ilman minkäänlaista hoitotyön koulutusta.
Anne Help
kansanedustajaehdokas (kok.)
Kiuruvesi
- Savon Sanomat 20.2.2015
Hoiva-alalla kaikki ei ole mennyt hyvään suuntaan, vaikka paljon hyvääkin on tullut. Nykypäivän vitsaus myös hoiva-alalla on byrokratia. Tuon ’kammotuksen’ pyörittämiseen menee osa siitä panoksesta, joka olisi viisaampi resurssoida itse ihmisen hoivaan. Kerron pienen esimerkin vaikka retkestämme puolen kilometrin päässä olevaan kulttuuritaloomme Kiuruvedellä.
Kaikissa pienissä kunnissa päivystyksiä rajataan ja lopetetaan. Kaipaamme hoitotyön kokonaisvaltaista vallankumousta. On luovuttava titteleihin sidotuista työnkuvista. Hoitotyössä osa tehtävistä on lakisääteisiä, mutta osa on vain kiinni tarpeestamme pitää kiinni totutusta.
Kaiken pitäisi lähteä potilaan hoidon tarpeesta. Kuinka usein vaiva on ollut yöllä sellainen, että riittäisi, kun saisi apua hoitajalta? Paikkakunnat, joilla on toimiva vuodeosasto, voisivat jalkauttaa henkilöresursseja apuvoimaksi myös yöllä tehtävään hoitotyöhön.
Esimerkiksi Kärsämäellä hoitajat antavat lääkärin määräämää hoivaa myös ilta- ja viikonloppuaikaan, vaikka lääkäri ei paikalla olekaan.
Vallankumous vaatii uudenlaista ajatusmaailmaa. Koulutus antaa tietynlaista varmuutta, mutta ei takaa, että homma hoituu parhaalla mahdollisella tavalla. Perushoivaa antaa usein parhaiten lähimmäisesi, ilman minkäänlaista hoitotyön koulutusta.
Anne Help
kansanedustajaehdokas (kok.)
Kiuruvesi
- Savon Sanomat 20.2.2015
Hoiva-alalla kaikki ei ole mennyt hyvään suuntaan, vaikka paljon hyvääkin on tullut. Nykypäivän vitsaus myös hoiva-alalla on byrokratia. Tuon ’kammotuksen’ pyörittämiseen menee osa siitä panoksesta, joka olisi viisaampi resurssoida itse ihmisen hoivaan. Kerron pienen esimerkin vaikka retkestämme puolen kilometrin päässä olevaan kulttuuritaloomme Kiuruvedellä.
Hoivakodin asukkaat tahtoivat teatteriin. Asukkaamme saattaa saada matkakortin, mikäli varallisuus ei ole liian suuri. Matkakortilla hän voi tehdä muutaman matkan vuoden aikana pienellä omavastuulla, kolme euroa per suunta. Jotta tuon matkakortin saa, on tehtävä anomus, jonka liitteeksi laitetaan tiedot varallisuudesta. Viranhaltija tiedot saatuaan käsittelee asian ja tekee päätöksen ja lähettää anotun kortin. Tuota korttia näyttämällä asukkaamme pääsee pienellä omavastuulla reissuun. Mikäli hänellä ei ole käteistä, taksiautoilija kirjoittaa laskun. Näin toimitaan jokaisen henkilön kohdalla, joka on saanut matkakortin tuolla kolmen euron omavastuulla. Mikäli autossa on 8 henkilöä, tekee autoilija kaikille omat laskut. Aikaa menee rutkasti enemmän, kuin mitä menee itse matkan tekemiseen. Tämäkin asia olisi hoidettavissa niin, että hoivakodeissa asuva saisi automaattisesti esim. viisi reissua vuoden aikana eikä mitään korttibyrokratiaa tarvittaisi lainkaan. Uskoisin tuon olevan Sotelle jopa halvempi ratkaisu kuin tämä nykyinen jossa asukas maksaa kuusi euroa per reissu omista käyttövaroistaan.
Tämä on yksi monista asioista, joissa yksinkertaistaminen on helpompaa ja halvempaa kaikille. Vielä on paljon pieneltä tuntuvia asioita, joiden muuttaminen paremmaksi vaatii yhteistä tekemistä ja tahtoa. Olen omalta kohdalta valmis siihen, toivottavasti myös sinä.
Anne Help
kansanedustajaehdokas (kok.)
Kiuruvesi
Huutolainen oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.
Joillakin seuduilla paikallinen sosiaali- ja terveystoimi harjoittaa samanlaista huutolaisuutta vielä tänäkin päivänä. Tehostetun palveluasumisen tarpeessa olevien asukkaiden ja vanhusten hoivapaikka määräytyy sen mukaan, kuka sattuu kyseisenä päivänä tarjoamaan halvimman hinnan asukkaan hoitamisesta. Kun ”Martta-mummo” ei pysty selviytymään enää yksin, sosiaalitoimen virkamies ilmoittaa tarpeen palveluyrittäjille ja tekee kyselyn päivän hinnasta. Tämän jälkeen halvimman tarjouksen jättänyt ”voittaa” Martta-mummon itselleen hoidettavaksi.
Ylä-Savon Sotessa on parhaillaan kilpailutus vastaavan, tehostetun palveluasumisen asukkaan hoivan toteuttamisesta. Työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämässä HILMA:ssa, jossa hankintayksiköt ilmoittavat julkisista hankinnoistaan, tarjouksen valintaperusteena on halvin hinta.
Tämä herättää kysymyksiä. Kurjistuvassa taloudellisessa tilanteessa täytyy tehdä säästöjä, mutta millä hinnalla ja keinoilla se saavutetaan? Tuijotammeko liian sokeasti numeroihin ja unohdamme täysin muiden näkökulmien tärkeyden? Hoitotyössä laadusta ei voi tinkiä.
Iisalmen Sanomat uutisoi, että pienet hoivakodit ovat joutuneet ahdinkoon nykyisten vaatimusten edessä. Mielestäni pienille hoivakodeille on paikkansa ja niiden olemassaolo on turvattava elintärkeinä valinnanvapauden ja aidon kilpailutilanteen ylläpitäjinä.
Anne Help
kansanedustajaehdokas (kok.)
Kiuruvesi
Huutolainen oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.
Joillakin seuduilla paikallinen sosiaali- ja terveystoimi harjoittaa samanlaista huutolaisuutta vielä tänäkin päivänä. Tehostetun palveluasumisen tarpeessa olevien asukkaiden ja vanhusten hoivapaikka määräytyy sen mukaan, kuka sattuu kyseisenä päivänä tarjoamaan halvimman hinnan asukkaan hoitamisesta. Kun ”Martta-mummo” ei pysty selviytymään enää yksin, sosiaalitoimen virkamies ilmoittaa tarpeen palveluyrittäjille ja tekee kyselyn päivän hinnasta. Tämän jälkeen halvimman tarjouksen jättänyt ”voittaa” Martta-mummon itselleen hoidettavaksi.
Ylä-Savon Sotessa on parhaillaan kilpailutus vastaavan, tehostetun palveluasumisen asukkaan hoivan toteuttamisesta. Työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämässä HILMA:ssa, jossa hankintayksiköt ilmoittavat julkisista hankinnoistaan, tarjouksen valintaperusteena on halvin hinta.
Tämä herättää kysymyksiä. Kurjistuvassa taloudellisessa tilanteessa täytyy tehdä säästöjä, mutta millä hinnalla ja keinoilla se saavutetaan? Tuijotammeko liian sokeasti numeroihin ja unohdamme täysin muiden näkökulmien tärkeyden? Hoitotyössä laadusta ei voi tinkiä.
Iisalmen Sanomat uutisoi, että pienet hoivakodit ovat joutuneet ahdinkoon nykyisten vaatimusten edessä. Mielestäni pienille hoivakodeille on paikkansa ja niiden olemassaolo on turvattava elintärkeinä valinnanvapauden ja aidon kilpailutilanteen ylläpitäjinä.
Anne Help
kansanedustajaehdokas (kok.)
Kiuruvesi